Paikkatietopohjainen menetelmä autoilun ajoaikojen ja kokonaismatka-aikojen mallintamiseen : esimerkkinä pääkaupunkiseutu

Saavutettavuustutkimuksissa paikkojen etäisyyden mittarina toimii usein ajoaika yksityisautolla. Useimmiten ajoaika lasketaan liian yksinkertaisesti, huomioiden ainoastaan verkoston nopeusrajoitukset. Tämä johtaa autoiluun kuluvan ajan aliarviointiin etenkin kaupunkialueilla, jossa muu liikenne, risteykset sekä pysäköinti hidastavat matkantekoa. Pelkkiin nopeusrajoituksiin perustuva ajoaika-arvio on harvoin yhteismitallinen joukkoliikenteen tai kävelyn matka-aikalaskelmien kanssa. Sen vuoksi ajoaikojen estimointiin tarvitaan arvio todellisesta liikenteen nopeudesta. Myös reittioptimointiin tarvitaan liikenteen vastukset huomioiva tieverkkoaineisto optimoinnin tehostamiseksi. Vertailtaessa eri liikkumismuotoja on useinkin huomioitava matkan muut vaiheet. Tähän liittyy kävely omalle autolle, ajamiseen kuluva aika, pysäköintipaikan etsintä ja kävely lopulliseen kohteeseen. Ilman matkan eri vaiheiden huomioimista ei voida vertailla eri liikkumismuotoja kovinkaan realistisesti. Tieverkon vastuksista ei ole olemassa yleistä standardia. Laajimmin tunnettuja hidasteita ovat käännöshidasteet tai katujen historiatietoon perustuvat keskinopeustiedoista johdetut ajoajat. Käännöshidasteita on käytetty etenkin reittioptimointien yhteydessä ja niillä on todistetusti saatu realistisempia lopputuloksia esimerkiksi ns. kauppamatkustajan ongelman ratkaisussa. Tämän työn tarkoituksena on mallintaa ajoajoiltaan realistinen tieverkko reitittämistarpeisiin. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se millä muuttujilla malli on mahdollista kehittää ja kuinka realistisesti ajoajat voidaan estimoida liikenneverkkoon. Toisaalta mallin pitää olla toteuttamiskelpoinen, ohjelmistoriippumaton ja toistettavissa oleva. Työn aineistoina ovat Suomen kansallinen tie- ja katuverkosta Digiroad, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto mittaamat liikenteen sujuvuustiedot ja Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän kelluvan auton mittaukset. Pysäköintiin kuluvan ajan estimointi perustuu olemassa oleviin kirjallisuuslähteisiin. Laskennassa huomioidaan kävely lähtöpaikasta autolle, pysäköintipaikan etsintäaika ja kävely pysäköintipaikalta lopulliseen kohteeseen. Tulosten perusteella risteysten luokittelulla, niiden lukumäärällä ja tieluokalla voidaan selittää noin 82 % toteutuneista ajoajoista pääkaupunkiseudun liikenneverkossa. Päiväaikaan mallin selitysaste oli odotetusti kaikista vahvin, kun taas ruuhka-aikoina selitysvoima jää paikoitellen heikoksi. Tämä selittyy ruuhka-ajan heilurimaisella liikenteellä ja sillä, ettei mallissa huomioitu liikenteen suuntaa. Tulosten valossa pysäköinnin huomioimisella saadaan huomattavasti realistisempi ja yhteismitallisempi lopputulos. Erityisesti alle 20 minuutin pituisilla matkoilla pysäköinnin huomioiminen vaikuttaa selvästi kohteen tavoittamaan väestömäärään. Mallin muuttujien valintaan vaikuttivat erityisesti mallin toteuttamiskelpoisuus ja vahvuus. Työssä ei huomioitu erikseen käännösten vaikutusta matka-aikaan. Lopullinen malli ei suoranaisesti huomioi myöskään liikennevalojen vaikutusta, mutta erilaisten testien perusteella voidaan varovasti arvioida liikennevalojen vaikutuksen olevan paikoitellen hyvinkin merkittävä. Mallin reititysominaisuudet eivät poikenneet suuresti vertailuaineistosta, mikä kertoo siitä, että mallia voidaan hyödyntää myös reittioptimoinnissa, vaikka se on ensisijaisesti tarkoitettu hyödynnettäväksi alueellisissa saavutettavuustutkimuksissa. Ajoajoiltaan mallinnettu tieverkko tarjoaa suunnittelijoiden ja tutkijoiden avuksi aineiston paikkojen saavutettavuuden arviointiin. Työn tuloksia onkin jo hyödynnetty erilaisissa saavutettavuustarkasteluissa ja tutkimuksissa. Malli pohjautuu tutkittuun tietoon ja sen aineistona ovat olleet todelliset liikenteen mittaukset

241Pu and 241Pu/239+240Pu activity ratio in environmental samples from Finland as evaluated by the ingrowth of 241Am

Peer reviewe

Exposure to animals and the risk of allergic asthma: a population-based cross-sectional study in Finnish and Russian children

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>There is little information on potential differences in animal exposure between Finland and Russia and particularly on the effects of animal exposure on asthma among Russian children. The aim of the study was to compare the pet and farm animal exposures and to assess the relations of pre- and postnatal animal exposures to the occurrence of allergic asthma in Finnish and Russian school children.</p> <p>Methods</p> <p>We conducted a population-based cross-sectional study in neighbour towns on either side of the Finnish-Russian border; Imatra in Finland and Svetogorsk in Russia. The study population consisted of 512 Finnish and 581 Russian school children aged 7–16 years (response rate 79%). Multivariate logistic regression analysis was used to estimate adjusted odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI) related to each exposure.</p> <p>Results</p> <p>Current indoor exposure to pets was more frequent among school children in Svetogorsk than in Imatra (67.5% vs. 56.0%, P < 0.001). Finnish children were exposed more frequently to dogs, whereas Russian children to cats during childhood and to farm animals during pregnancy and infancy. The risk of self-reported allergic asthma was inversely related to indoor dog keeping ever in Finland (adjusted OR 0.35, 95% CI 0.13, 0.95), whereas in Russia the risk of allergic asthma was increased in relation to combined indoor cat exposure during infancy and currently (4.56, 1.10, 18.91). The risk of asthma was elevated in relation to contact to farm animals during pregnancy (Finland: 1.95, 0.69, 5.50; Russia: 1.90, 0.70, 5.17) and early life (Finland: 2.05, 0.78, 5.40; Russia: 1.21, 0.39, 3.73).</p> <p>Conclusion</p> <p>Exposure to pets and farm animals during childhood differed significantly between Finland and Russia. Our study provides evidence that early-life exposure to cats increases the risk of asthma whereas exposure to dogs is protective. Our findings suggest that intermittent fetal and early-life exposure to farm animals increases the risk of allergic asthma in urban children visiting farms.</p

The effect of sampling height on grass pollen concentrations in different urban environments in the Helsinki Metropolitan Area, Finland

Introduction It is important to study potential differences in pollen concentrations between sampling heights because of diverse outdoor and indoor activity of humans (exposure) at different height levels in urban environments. Previous studies have investigated the effect of height on pollen concentrations based on just one or a few sampling points. We studied the effect of sampling height on grass pollen concentrations in several urban environments with different levels of urbanity. Methods This study was conducted in the Helsinki Metropolitan Area, Finland, in 2013 during the pollen season of grasses. Pollen grains were monitored in eight different points in the morning and afternoon. Rotorod-type samplers were attached on sampling poles at the heights of 1.5 meters and 4 meters. Results Grass pollen concentrations were on average higher at the height of 1.5 meters (Helsinki mean 5.24 grains / m3; Espoo mean 75.71 grains / m3) compared to the height of 4 meters (Helsinki mean 3.84 grains / m3; Espoo mean 37.42 grains / m3) with a difference of 1.40 grains / m3 (95% CI -0.21 to 3.01) in Helsinki, and 38.29 grains / m3 (7.52 to 69.07) in Espoo, although not always statistically significant. This was detected both in the morning and in the afternoon. However, in the most urban sites the levels were lower at 1.5 meters compared to 4 meters, whereas in the least urban sites the concentrations were higher at 1.5 meters. In linear regression models with interaction terms, the modifying effect of urbanity on concentration-height relation was statistically significant in both cities. The effect of urbanity on pollen concentrations at both heights was stronger in less urban Espoo. Conclusions The present study provides evidence that height affects the abundance and distribution of grass pollen in urban environments, but this effect depends on the level of urbanity.Peer reviewe

Immediate effects of wearing knee length socks differing in compression level on postural regulation in community-dwelling, healthy, elderly men and women

Background: Stimulation of lower limbs’ cutaneous receptors and mechanoreceptors through compression garments could potentially increase somatosensory system efficiency and aid postural regulation in elderly individuals. Research question: This study examined immediate effects of wearing knee length socks (KLS) of various compression levels on somatosensory function in community-dwelling healthy elderly men and women during a double-limb standing, balancing task. Methods: A total of forty-six elderly participants (Male = 23), aged between 65 and 84 years old, randomly selected from the Singapore community-dwelling, healthy population. Three treatment interventions (wearing clinical compression socks; wearing non-clinical compression socks; wearing commercial socks) and one control condition (barefoot), in a counterbalanced order, were administered to participants while they performed a 30-s Romberg test, with four levels of performance difficulty: (1) standing on a stable surface with vision (SO); (2) a stable surface without vision (SC); (3) a foam surface with vision (FO); and (4), a foam surface without vision (FC). Results: Results showed that immediate effects of applying KLS of various compression levels significantly reduced sway area, trace length, velocity, and anterior-posterior (AP) sway as compared to barefoot condition (control) during the FO task condition. Significance: This finding indicates the positive immediate effects of garments on somatosensory system function and postural regulation in the elderly men and women, especially when standing on the unstable surface. Wearing compression KLS could be included as a viable intervention on top of other forms of balance training to reduce risk of falling in elderly people